29.8.2016

Auringonkukkia

Näin ensi kertaa auringonkukkapeltoja mennessäni kesäkurssille Unkariin, olin 21-vuotias. Helteestä utuinen ilma, laskeva aurinko ja ne laajat, keltaiset pellot tekivät niin suuren vaikutuksen, että kuva piirtyi mieleeni ikiajoiksi. Joka vuosi on saatava kimppu auringonkukkia pöydälle. Ne ovat iloisia kukkia, hymyilevät harmaanakin päivänä ja tuovat kesän lämpimät mieleen.






Auringonkukkien myötä toivotan iloista maanantaita!

28.8.2016

Sunnuntain hidas lounas



Kun olin lapsi ja nuori, meillä oli tapana syödä kotona sunnuntaisin vähän paremmin. Oli Iittalan lasiastiasto ja isot lasit. Äiti laittoi uunibroileria, hirveä tai muita liharuokia. Usein lisukkeena oli riisiä, arkisin syötiin perunaa. Jälkiruuaksi oli pakastemarjoja kermavaahdon kanssa tai kiisseliä. Silloin syötiin paljon kiisseleitä, ja hyväähän se oli: lämmin marjakiisseli ja siihen jätskinpalanen. Omaa herkkuani oli raparperikiisseli, hapan raparperi ja makea jäätelö olivat mahtava makuyhdistelmä. Ruoka oli varsinaista lähiruokaa: juurekset, marjat ja muut omasta takaa, hirvenlihaa ystäviltä.

Sunnuntailounaiden tarkoituksena oli tietenkin koota perhe yhteen nauttimaan hyvästä ruuasta, juttelemaan ja olemaan yhdessä. Sunnuntain monesti kruunasi se, että lähdimme vielä isovanhempieni luokse kahville. Sain olla serkkujeni kanssa, joiden perhe asui samassa talossa, ja mikäs sen hauskempaa.

Nykyäänkin on kiva kattaa vähän sievemmin, laittaa ruokaa rauhassa ja jutella. Monesti ruuan äärellä syntyy hyvät keskustelut keskellä päivää. Suunnitellaan ja pohditaan. Me tykkäämme tavallisesta arkiruuasta, joka on maukasta ja sopivan täyttävää. Jälkkäreitä emme juuri harrasta, mutta nyt omien puiden notkuessa omenoita on kiva tehdä niistä jotain hyvää.

Jäävuoren huippu -kirjassa on mahtava meloni-ilmakuivattu kinkku-rucola-salaatti, joka on meidän molempien suosikki. Paahdetut ja rapeat jamon serrano-kinkunsiivut sopivat melonin kanssa täydellisesti. Minä en erityisemmin pidä perunasta, mutta mies pitää. Potun kanssa tein broilerikastiketta kesäkurpitsaviipaleilla ja makealla sipulilla. Lisäsin yhden kasvisfondin, punaista pestoa ja reilusti mustapippuria. Jälkkäriksi tein omenapaistosta: ruokosokerissa ja voissa hetken paistettuja omppuviipaleita, jotka saivat uunissa voi-kaura-ruokosokeri-kanelipäällysteen. Ja sen kanssa tietenkin jäätelöä.




Ja koska omput ovat niin kauniita, vielä kuvanen meidän ompuista. Omput ovat hyvä syy pitää syksystä!



Rauhaisaa sunnuntaita!

27.8.2016

Perjantai-illan asu ja ystävistä

On se jännä, miten ystävä tai ystävät antavat virtaa, vaikka olisi viikosta kuinka väsynyt. Tulin eilen töiden jälkeen kotiin, freesasin itseäni hieman, ja lähdin samantien kaupunkiin, jossa Suomessa käymässä ollut sydänystäväni jo odotteli. Oli riemukas jälleennäkeminen, ja menimme Brondaan odottelemaan illalliselle pääsyä. Aika kului ihan liian äkkiä. Tänään teimme ruokaa (varsinkin supernami päärynäcrumble jätskillä upposi) ja äsken saattelin ystäväni lentokentälle. Vaan viikon väsymykset jäivät eiliseen, olen ollut tänään tosi jaksavainen ja iloinen.

Brondassa oli muuten taas niin superherkullinen ruoka. Alkuun jaoimme paahdettu munakoiso-fetasysteemin ja paistettua kampasimpukkaa, joka toffeinen ruskea voi-salottisipuli-confit oli järkyttävän maukas. Pääruuaksi otimme Pedro Ximenez-sherryssä haudutettua vasikanposkea. Ah ja voi. Hetkeen ei puhuttu mitään, kun piti vain syödä. Jälkiruokaa ei sitten jaksanutkaan. Syön lihaa nykyään ani harvoin, ja silloin se pitää olla kyllä tuollaista ylikypsää, huippumureaa.

Tuntuu jänskältä miettiä yhteisiä vuosiamme ystäväni kanssa. Tutustuimme paremmin yläasteen seiskan syksyllä, ja siitä se sitten lähti. Yläasteella meitä oli neljän tytön kiinteä porukka, jotka pysyimme tiiviisti yhdessä sen kolme vuotta. Olimme kovia nauramaan, aina oli hurjan hauskaa! Sitten minä lähdin Kaustiselle lukioon, mutta pidimme yhtä neljästään vielä koko lukioajan. Viime vuosina olen pitänyt yhteyttä kahteen tästä porukastamme. Neljättä näin itseasiassa muutama vuosi sitten useampaan kertaan töiden merkeissä, mutta emme enää löytäneet oikein tarttumapintaa. Elämä oli vienyt niin eri suuntaan.

Ystäviähän saadaan pitkin elämää, jos hyvin käy, ja osa jää elämään pysyvästi, osa matkaa eri suuntaan. Yhtä entistä ystävääni olen miettinyt pitkään - hän lakkasi aika yhtäkkiä pitämästä yhteyttä. Tiedän kyllä miksi, olen saanut selityksen, eikä kyse ole minusta vaan hänen elämäntilanteestaan, mutta en silti oikein käsittänyt, miksi hän halusi heivata kymmenvuotisen tiiviin taipaleemme. Loukkaannuin kyllä hieman. Nyt laittelemme satunnaisia tekstareita. Mietin, pitäisikö ehdottaa tapaamista, mutta en tiedä. Ehkä pitää vain antaa hänen olla. Näin on vain nyt asiat menneet.

Viime vuosinakin olen saanut ystäviä, kiitos blogin. Vaikka FFS joskus loppuu, he tuskin häviävät elämästäni mihinkään.



Ja mitä perjantaina oli päällä... Olen ihan supertykästynyt Nectarinesta saatuun PBO:n satiinipaitaan. Se sopii kaiken kanssa ja on päällä supermukava. Valkoiset farkut ovat kasvaneet kiinni jalkoihin, samoin nuo Korsin city-tennarit.






satin shirt PBO (similar here
jeans Day Birger & Mikkelsen (similar here and here, )
clutch Mulberry / shoes Michael Kors 
sunnies Ray Ban / belt Abro

Kuinka pitkiä ystävyyssuhteita teillä on, ja onko joku katkennut kuin kanan lento yhtäkkiä? Sitä pohdin täällä ja toivotan teille ihanaa lauantai-iltaa!



*adlinks

25.8.2016

Ihana kukkakimppu

Sain toissa lauantaina vierailtamme niin kauniin kukkakimpun, että pakkohan se oli kuvata! Värit sattuivat sopimaan täydellisesti kattaukseen, Balmuirin pellavalautasliinoihin ja astioihinkin. Tarjoiluna oli neljänlaista pizzaa, plus sekoitettu kakku (ohje täällä) jätskin kanssa. Aika hyvin teimme kaikesta selvää.

Olen tällä hetkellä aika kanttuvei, on ollut kaksi tosi pitkää päivää, ja edessä on vielä yksi. Odotan viikonloppua kieli pitkällä... Mutta huomenna, jee, jee, jee, tulee rakas, pitkäaikainen ystäväni meille. Ollaan nähty viimeksi vuosi sitten, koska hän asuu toisella puolen maapalloa. En malta odottaa! Menemme ulos syömään, ja sitten hengaillaan meillä. Jotain hyvää pitää tehdä ruuaksi lauantaina. Frendejä ollaan oltu nyt 35 vuotta. Ja aika paljon elämää koettu yhdessä.








Mukavaa viikonlopun odotusta!
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.