22.9.2016

Sneak peek - eräs kevään Day Birger & Mikkelsen -mekko

Tjuhhuu, sitä ollaan päästy jo torstaihin. Tälle illalle olisi ollut taas meno, mutta... Tämä tyttö valitsi kotisohvan kuntohuoneen. Työpäivä kun oli pitkä ja täynnä menoa, kuten yleensä. Ja olen jo myöhässä, mikäli olisi pitänyt ehtiä matkaan.

Olin aiemmin tällä viikolla Selected Brands Finlandin showroomilla katselemassa Day Birger & Mikkelsenin kevätmallistoa, ja voi pojat että on kivoja juttuja tulossa. Myös Marenasilta, Panchicilta, Delicatelovelta on tulossa aivan mahtavia kevätjutskia. Ja koska kevääseen on vielä aikaa, en näytäkään nyt muuta kuin yhden söpöläisen mekon ja parit Marenas-espadrillot. Valo sattui olemaan SBF:n tiloissa täydellinen. Oli kiva kuvata, kiitos Tainalle kutsusta ja hyvää synttäriä tätäkin kautta!

Kuvan mekko on silkkiä, ja se muistuttaa minua niistä ajoista, kun rakastin Jackpot-merkkiä. Se oli niitä aikoja, kun tulin Helsinkiin -94 opiskelemaan, ja Forumissa muistaakseni oli sen oma liike. Tein opiskelujen ohessa paljon töitä, opetin työväenopistossa mm. vauvamuskareita, tein hääkeikkoja, annoin laulu- ja soittotunteja, ja tein sijaisuuksia kouluissa minkä jaksoin. Aika usein tein opiskelu-, opetus- ja keikkahommia kellon ympäri, ja kyllä sitä rahaa sai riittämään vaatteisiinkin. Miehen sanoo, että olen vaatesavantti, muistan hurjan hyvin kaikki ne Jackpot-vaatteenikin. Sitten vähän maku muuttui, mutta kyllähän ne vaatteet olivat käytössä varmaan kymmenen vuotta. Silloin kierto ei ollut niin hurjaa kuin nykyään.

Mekko muistuttaa myös makuni vähän romattisesta puolestani. Yleensä kun mustassa ja harmaassa kulkee, niin tuollainen raikas kukkakuosi on ihan ihmeellinen! Eikä yhtään äitelä, siitä pitää musta huolen vyössä ja kuosin väreissä.

Minulle showroom- ja putiikkikäynnit ovat todellisia terapiakäyntejä, sillä rakastan katsoa asetelmia, sommiteltuja värejä, valoisia tiloja, materiaaleja. Olen mielestäni enemmän visuaalinen kuin kuulon kanssa pelaava, vaikka työni onkin pitkälti korvissa. Olipa hassusti sanottu, mutta ymmärrät varmaan. Kaipaan ympärilleni kaikkea kaunista, oli se sitten luonto, oma koti tai se showroom. Katselu ja hypistely on tosi mukavaa, ja ainahan sitä saa hurjasti inspiraatiota omiinkin juttuihin.




Nyt tää lähtis vetämään kamppeita niskaan ja pieneen jumppasessioon. Leppoisaa iltaa kaikille, ja huomenna hei alkaa viikonloppu, jaiks!

21.9.2016

Mistä ihmeestä tämä armeliaisuus itseä kohtaan kumpuaa?

Nyt tulee henkilökohtaista tekstiä, nimittäin ruuasta ja syömisestä. Aihe, joka aina kiinnostaa - omaa itseä kun kiinnostaa peilata nykyajan trendeihin ja ajankuvaan ylipäätään.

Olen aina ollut normaalipainoinen. Lapsena ja nuorena hyötyliikuntamäärä oli aikamoinen, kun kouluun oli melkein kolme kilometriä, parhaalle kaverille viisi, soitto- ja teoriatunneille se kolme jne...

Noin neljäänkymppiin asti olen syönyt suurinpiirtein mitä olen halunnut. Olen tullut isän puolen mummiini, joka oli hoikka koko elämänsä. Olen aina kuulunut siihen ihmisryhmään, jolle ruoka on polttoainetta, syödään mitä kaapissa on ja sitten taas mennään eteenpäin. Parinkympin korvilla söin illalliseksi pari Reissumies-leipää tai valmispizzan. Nuorena sitä ei edes ajatellut ruokaa se oli jotain, joka hoidettiin alta, jotta taas jaksoi tehdä jotain muuta kivempaa. Noin nelissäkympissä aloin kärsiä vatsavaivoista, joihin löytyi sittemmin syykin silloisen työtoverini, pt:nä ja liikunnanohjaajana toimivan kaverini ansiosta: liika vehnä, hiilari, liian vähäinen proteiinin ja vitamiinien saanti. Ja sitten maitotuotteet, niitä ei vatsa kärsinyt enää ollenkaan. Jätein maitotuotteet vuonna 2014.

Ylipäätään kuitenkin liian vähän energiaa sain, sillä liikuin aika paljon, ja työ vei energiaa, kuten se vie edelleen. Luulisin, että aika tyypillinen tila kaltaiselleni, joka syö energiantarpeeseen, eikä jaksa panostaa terveellisyyteen - laiskuuttaan varmaankin.

Mutta kun herkuteltiin, niin herkuteltiin. Mutta kaikki ekstra suli samantien pois, kun vähän liikkui lisää ja katsoi mitä suuhunsa laittoi. Sillä tavalla se oli nuorena.

Viime vuosina ruokavalio on mennyt täysin uusiksi, hiilarihöttö, turha sokeri ja valmisruuat ovat jääneet, ja vatsa voi hyvin. Ja kun ikää on tullut, on energiantarvekin laskenut. Sen sijaan täytyy syödä säännöllisemmin, mutta vähemmän kerralla. Tässä tullaan nyt nykytilanteeseen: miten syödä kohtuudella, kun on tottunut syömään kerralla paljon, kaikkea mahdollista. Syön edelleen enemmän kuin 193-senttinen puoliskoni, tai näin hän väittää... ; )

Viime talvena pitkien sairastelujaksojen seurauksena paino nousi kolme kiloa, enkä enää mahdu suureen osaan housuistani. Kolme tuntuu vähältä, mutta kun vartta on 160cm ja vaatteet kippanoita, se tuntuu. Hmm. Kyllä se vähän tuppaa harmittamaan, ja olen enemmän tai vähemmän yrittänyt "laihduttaa" sitä ekstraa pois. Kesällä liikuin tosi paljon. Ja söin! Koska nälkä. Ja koska syöminen oli ihanaa. Ja tein hyvää ruokaa.

Mutta jotenkin mieli on muuttunut - pillipillihousuihin mahtuminen ei ole tuntunut enää niin elintärkeältä. En ole jaksanut pitää sokeritonta, sillä minusta on kiva syödä suklaata tai jälkiruoka silloin tällöin. Päähäni ei iskostu millään nykyajan sokerittomuus, viljattomuus tai muut trendikkäät jutut, vaikka olen kokeillut. Ymmärrän tietenkin ruokarajoitukset, enhän itsekään syö maitotuotteita ja hyvin vähän viljaa. Tällä hetkellä vatsa voi hyvin, ja se riittää.

En ole treenannut hullun lailla, sen sijaan öllötellyt enemmän ja ottanut kaikella tapaa vähän iisimmin. Ja tällä tarkoitan myös pääkoppaa. Tänään treenin sijaan valitsin soiton Pialle (ja hyvät naurut taas!), kodin siivoilun ja ties mitä muuta. Tulin kotiin vasta puoli kuusi, ja oli tuhat muuta hommaa hoidettava alta pois. Enkä ole paniikissa siitä, että kalenterissa ei olekaan sitä neljää tuntia viikossa liikuntaa. Ehkä sitten ensi viikolla, kun pääsen tästä kiireestä. Nyt en ole kerennyt treenata, joten se saa luvan siirtyä, ja sillä hyvä.

Tykkään liikkua, siitä ei ole kyse. Eikä minulle ole vaikeaa saada itseäni ylös, ulos ja liikkeelle. Olen vain ottanut iisimmin. Veikkaan, että leppoisammin ottaminen on heijastanut muuhunkin olemiseeni. En ole ollut koskaan tavoitteellinen treenaaja, vaan pikemminkin sellainen fiilistelijä - lenkkiä, punttia, jumppaa sen mukaan mikä sattuu huvittamaan. Mutta kun on treenattu, on sitten myös treenattu.

En tiedä, onko tässä kirjoituksessa päätä tai häntää. Liikkuminen on kivaa, mutta on ihan ok jättää joskus treenit välistä ihan sen takia, että on kivempi lukea lehtiä. Ja työ on välillä sellaista liikuntaa, että hiki tulee. Ja huomenna meinaan vetäistä jumpan.

Luin viikonloppuna artikkelin, jossa taidettiin haastatella entistä huippu-urheilijaa, nykyistä hyvinvointivalmentajaa Kylli Kukkia. Hän korosti armollisuutta itseä kohtaan, liikunnasta nauttimista tämän armottoman suorituskeskeisen ajan sijaan, jossa kaikilla tulisi olla huippu-urheilijan vatsalihakset ja suunnitelmallinen treeniohjelma. Sopii minulle. Tästä syystä tykkään vanheta, oppii kaikenlaista uutta itsestään. Ottamaan vähän rennommin. Ja hei, jos ei tässä iässä jo vähän relaa, niin aika pitkälle on ehditty elää.

Mites te, rakkaat lukijat? Onko luvallista huijata itsensä sohvalle, vai pitäisikö kaikesta huolimatta pakottaa itsensä lenkkipolulle?



Mukavaa iltaa ja armollista huomista! Ja otsikkoon vastatakseni: varmaan iästä. Vai mitä?

20.9.2016

Dayn kiva arkimekko

Tänään töiden jälkeen kävin Selected Brands Finlandin showroomilla Espoossa katsastamassa Day Birger & Mikkelsenin malliston, Panchic- ja Marenas-kenkien ja Delicateloven kashmirneuleiden kevättä.

Päälle puin aamulla Dayn tämän syksyn uutuusmekon, joka on töissä mitä ihanin, rento ja kiva. Sen kanssa voi istahtaa lattialle ja vaikka hypähtää, jos haluaa. Se on taskuineen todellinen pese- ja pidä-mekko! Ja mutkaton, käytön jälkeen laitan sen hienopesulle koneeseen, sitten vähän oion sitä kuivaustelineelle, ja silitän suht haalealla lämmöllä. Jep, helppoa! Dayn mekkojen myötä olen kyllä käyttänyt enemmän mekkoja - jotka eivät purista ja kiristä, kiitos!

Jalkaan mustat sukkikset ja city-lenkkarit, kylmemmillä ilmoilla laitan saappaat. Aamulla päälle piti pukea tummanruskea, iso villatakki ja kietoa kaulaan kunnon huivi. Meillä oli tänä aamuna kuusi astetta lämmintä.

Daylta on tulossa vaikka mitä ihanaa kevääksi, heleitä värejä, tunikaa, silkkiä, maksimekkoa ja upeita housuja, mutta niistä myöhemmin lisää... Kuvan kanervanvärinen pussukka on kevään uutta. Tuota kanervanpunaista on Daylla nyt paljon tulossa kevääksi.

Blogeissa on ollut välillä pohdintaa siitä, miten päivän asu-kuvat ovat muuttuneet pikku hiljaa päivän asukokonaisuus-kuviksi. Minä tykkään siitä, että kuvat ovat juuri sitä päivän asua, sitä, mikä alunpitäen blogeissa oli niin kivaa ja inspiroivaa. Tai itselläni homma toimii juuri näin. Seuraan kyllä mieluusti myös paria blogia, joista en osaa sanoa onko niiden asukuvat päivän asua vai kuviin rakennettua kokonaisuutta. No, oli niin tai näin, inspistä saa molemmista, kun valkkaa kaikista tyyleistä lempparit. Vai mitä tykkäätte.







dress Day Birger & Mikkelsen / shoes Michael Kors

Arvatkaas, mitä teen nyt. Menen peiton alle (juu, vaihdoin sen untsikan) ihan vaan pötköttämään. Jospa uni tulisi tänään vähän aikaisemmin. Edessä on kolme pitkää päivää, joten kunnon yöunet tulevat tarpeeseen. Mukavaa iltaa!


*adlinks

19.9.2016

Sneak peek Ouín kevääseen ja viikonloppukuulumiset

Viikonlopun juhlat on nyt juhlittu. Takana yli tuhat kilometria ja kaksitoista tuntia autossa, vatsat pinkeenä hyvästä ruuasta. Äiti teki kalaa ja kanaa, minä lauantaina iltaruuaksi tacoja jos senkin sortin täytteillä. Yhdessä koottiin täytekakku, joka valtavasta koostaan huolimatta katosi aika nopsasti parempiin suihin. Lauantai-aamupäivänä veljen lapset jahtasivat pokemoneja Pietarsaaren kävelykadulla, ja paikalla oli muutama muukin nuori metsästäjä. Ilma oli hieno, ja pistäydyin minäkin kaupungilla katsastamassa Brosin ja Blossomin valikoimat. Hurmaavasta Urban Life & Coffee-lifestylemyymälästä löytyi tiskin takaa serkkuni tytär, jonka kanssa turistiin hetki. Tuo suloinen kahvila-kauppa on muuten pistäytymisen arvoinen, kahvilan lisäksi siellä on Tine K:ta, Housedoktoria ja muita makeita sisustusbrändejä. Ja hyvä kahvi.

Mukava reissu oli, mutta on kiva olla taas kotona. Koti on hyrskyn myrskyn, mutta onpa sentään jääkaappi täynnä ruokaa.

Tämä päivä onkin menty tuhatta ja sataa. Olisin mieluusti jäänyt nukkumaan, kun kello soi seitsemältä... Töiden jälkeen huristin Lauttasaareen Villa Tremondoon, joka on Second Femalen, Ouín, Inuovon, Mos Moshin ja monen muun ihanan ja rennon merkin agentuuri. Koko showroom on muutenkin niin upea, että siellä on ilo käydä, nelisen sataa neliömetriä, valtavat ikkunat ja ihan mieletön keittiöpuoli. Kuvailtiin Ouí-brändin kevättä, ja tulokset saatte nähdä sitten helmikuussa, kun kevättä alkaa liikkeisiin virtaamaan.

Jep, ja koko viikko huristetaan kuulkaas sata lasissa. Saako jo alkaa odottaa viikonloppua...? Onneksi huomenna saan nukkua vähän pitempään... Ja jippii, tänään vaihdan untuvapeitot ohuiden kesätäkkien tilalle. Se on aina jonkinlainen syksyn kohokohta!



Vaan nyt hetkeksi Nousuveden ääreen, sitten nukkumaan... Mukavaa illanjatkoa kaikille!
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.